tiistai 4. lokakuuta 2016

Elämä pilalla

Istun työpaikan ruokalassa. Keskustellaan Armanin ohjelman edellisillan jaksosta, jossa aiheena oli vangit. Puhe soljuu aiheesta eestaas. Jutellaan rikoksista ja rikoksien uhreista. Yhtäkkiä kuulen työkaverini sanovan, että lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjen elämä on pilalla. Jähmetyn. Yritän sanoa, että eikä ole. Työkaveri sanoo takaisin hyvin varmalla äänellä, uskoen sanomaansa, että on. En sano enää mitään. En pysty. Syön äkkiä loppuun ja häivyn. Itkettää. Käyn ottamassa lompakostani Propralin, koska tunnen paniikin ja ahdistuksen nousevan. Menen vessaan ja itku tulee. Romahdan. Sattuu niin kauheasti kuulla, että elämäni on pilalla, että minä olen pilalla, että minulla ei ole elämäni suhteen mitään toivoa. Tunnen olevani pelkkä roska tuon työkaverini silmissä. Ei hän kyllä tiedä kokemuksistani mitään. En ole puhunut niistä, koska en halua. Ihmisten reaktiot kun ovat monesti niin hankalia ottaa vastaan. En halua joutua lohduttamaan kuulijaa sen takia, että minä olen kokenut kauheita. Enkä myöskään halua nähdä sääliä toisten silmissä. Minun pitää yrittää suojella itseäni ihmisiltä. Ihmiset ovat hyvin toivottomia ja näköalattomia tämän asian suhteen, suuren yleisön mielestä tällaisista traumoista kun ei voi toipua, vaikka saisi kuinka hyvää hoitoa. Tähän olen törmännyt.

Puoli vuotta myöhemmin Facebookin uutisvirrassa tulee vastaan kaverini jakama uutinen meneillään olevasta oikeusjutusta poikkeuksellisen karseassa hyväksikäyttötapauksessa. Kaverini kaveri kommentoi alle, että jutussa kyseessä olleen lapsen elämä on pilalla. Sisälläni räjähtää ahdistus kommentin takia ja sen takia, että jutussa olleen tytön kokemukset liippaavat minun kokemuksiani turhankin läheltä. Itku tulee samantien. Taas sain kuulla, että elämäni on pilalla. Taas sain kuulla, että olen roskaa ihmisten silmissä. Taas sain kuulla, ettei minulla ole elämäni suhteen mitään toivoa. Sattuu ja lujaa. Miksi minut ja kohtalotoverini halutaan väen vängällä tunkea pimeyteen ja toivottomuuteen? Miksi ihmeessä ihmiset ajattelevat, että elämä on pilalla, jos on kokenut seksuaalista väkivaltaa?

Rauhoituttuani yritän miettiä, että millä lailla elämäni on pilalla. Minulla on hyvin tavallinen elämä: on käyty peruskoulu ja lukio, minulla on ammattitutkinto, on työpaikka, on hyvä parisuhde, on ihania ystäviä, minulla on oma auto (mistä olen erityisen ylpeä), on erilaisia harrastuksia, tehdään puolisoni kanssa lomareissuja jne. Niin ja käyn terapiassa käsittelemässä traumojani, jotta niiden haitalliset vaikutukset vähenisivät elämässäni. Olen tyytyväinen elämääni. Kaiken kaikkiaan: elämässäni ei ole muuta vikaa, kuin että se on pilalla. Enkä keksi, että miten. Olenko tyhmä?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Ämyri, Siniset siivet ry:n uusi äänitorvi!

Hei!

Tervetuloa Ämyriin! Siniset siivet ry on seksuaalista väkivaltaa kokeneiden vertaisjärjestö ja toiminut neljän vuoden ajan kehittäen toimintaa perustuen vertaisten keskuudessa esille tulleisiin tarpeisiin. Yhdistys on tullut monelle tutuksi Sinisen keskustelufoorumista ja Varjoista valoon valokuvaus -projektista. Yhdistyksen tavoitteena on nostaa yhä enemmän esille meidän omaa ääntämme, pyrkiä vaikuttamaan olemassa oleviin epäkohtiin seksuaaliväkivaltaa kokeneiden asemassa ja edistää keskustelua eri osapuolten välillä. Huom. seksuaalisella väkivallalla tarkoitamme seksuaalisen koskemattomuuden loukkaamista eri tavoin ja eri elämänvaiheissa.

Merkittävä epäkohta on, että niiden, joiden seksuaalista koskemattomuutta on loukattu, kokemusmaailma on täysin vieras ympäröivälle maailmalle. Häpeä ja syyllisyys monesti vaientavat ihmisen keskustelemaan vain itsensä kanssa, piilossa muulta maailmalta. Monet törmäävät ihmisten tietämättömyyteen ja stereotypioihin kertoessaan kokemuksistaan ja etsiessään tukea kanssaihmisistä. Olisi tärkeää, että seksuaaliväkivaltaa kokenut saisi tukea ja ymmärrystä osakseen, mutta jos ihmiset eivät tiedä, mistä oikeastaan on kysymys, ollaan pattitilanteessa. Tietämättömyyttä voimme kuitenkin itse lähteä paikkaamaan kertomalla, ilmaisemalla miltä meistä tuntuu. Miten muuten ihmiset tulevat tietoisiksi?

Voit valita millä sävyllä Ämyriä käytät, mutta paikka ei ole tarkoitettu kuitenkaan riitelyyn ja loan heittoon, vaan nimenomaan keskusteluun. Kaikilta keskusteluun osallistuvilta odotamme rakentavaa lähestymistapaa.

Halusta tiedottaa, ymmärtää ja kehittää syntyi Ämyri!