Uhrien väkivaltaisesta kohtelusta

Onkohan kukaan koskaan miettinyt oikeasti sitä, että miten epäreilua ja väkivaltaista seksuaalisen väkivallan ja häirinnän uhrien kohtelu on? Uhrit joutuvat kaikissa puheissaan ottamaan huomioon tekijät ja heidän maineensa ja kunniansa. Uhri joutuu miettimään, että mitä voi puhua ja miten ja missä ja milloin. Ihan vain siksi, ettei sen kaiken väkivallan ja/tai häirinnän uhrina saisi syytettä teostaan eli ääneen puhumisestaan ja tuomiota raiskaajan kunnian loukkauksesta, vaikka onkin puhunut totta. Uhri joutuu kaikessa huomioimaan väkivallan tekijät, vaikka ne tekijät eivät koskaan ole huomioineet tekojaan ja niiden seurauksia väkivaltansa kohteena olleen elämässä. Tekijät ovat vain nauttineet teoistaan ja uhrit ovat vain joutuneet kärsimään siitä tekijän nautinnosta.

Kuinka epäreilua ja väärin on, että ääneen kokemuksistaan puhuessaan huolehditaan vain siitä, että "voi voi kuinka sen raiskaajan elämä tästä nyt saattaa vaikeutua". Kukaan ei välitä siitä, että sen puhujan elämä on voinut olla jo vuosia tosi vaikeaa sen raiskaajan tekojen takia. Kuinka epäreilua on, että kun vihdoinkin uskaltaa aukaista suunsa kokemuksistaan niin sinulle kerrotaan, että "hei kuule, et saa puhua noista jutuista kuin terapiassa" (kuten minulle kävi). Tai että saat hyväksikäyttäjältäsi viestin, jossa hän uhkailee sinua oikeudella, jos et lopeta puhumista hyväksikäyttäjän teoista (kuten minulle kävi).

Kuinka äärettömän epäreilua ja väkivaltaista on, että uhreja vain mitätöidään ja heitä ei edes uskota. Koska "hei, eihän se tyyppi oo voinu sua raiskata, ku sehän on rakastava perheenisä ja sen firmakin niin menestyy." Ja "hei, eihän sun isä nyt oo voinu tehä semmosta, ku se on niin mukava ja huumorintajuinenkin." Ja "älä nyt höpötä, ei se nyt voinu niin kamalaa olla, varmasti nautit siitä." Ja "mitä nyt yks pikku puristelu haittaa, se kuuluu naisen elämään." Tai kuten itse sain kuulla kokemusteni kertomisen jälkeen, että "miten sää voit tommosta tehä omalle raiskaajalles". Kukaan ei kysy, että miten se raiskaaja on kehdannut tehdä sinulle tuollaista. Kukaan ei mieti, että miten voisi tukea uhria. Suurin osa ihmisistä on vaan väkivallan tekijöiden puolella, eivätkä usko uhria.

Miltä sinusta tuntuisi se, että kerrottuasi kokemastasi väkivallasta, se jolle kerroit asiasta, käy silti edelleen raiskaajasi luona kylässä? Miltä sinusta tuntuisi se, että kerrottuasi kokemastasi väkivallasta, sinun perheesi ja sukusi ja ystävätkin kääntävät sinulle selän, koska he eivät usko sinua? Miltä sinusta tuntuisi se, että sinulta vaadittaisiin anteeksiantoa raiskaajallesi, vaikka raiskaaja ei edes myönnä tekojaan (kuten minulle kävi)?

Mielestäni kaikista pahimpia ovat ne ihmiset, jotka eivät halua ottaa kantaa asiaan. Ne, jotka eivät halua puuttua toisten asioihin. He eivät taida tajuta sitä, että se on se kaikista räikein kannanotto. He ilmaisevat tällä lailla selkeästi sen, että he ovat väkivallan tekijän ja väkivallan puolella. Olen itse saanut kuulla esimerkiksi, että "katotaan ku ne oikeudenkäynnit on ohi, ni mitä mieltä me sitten ollaan asiasta". Ihmiset eivät tajua, että seksuaalinen väkivalta ja häirintä ovat sellaisia asioita, joiden suhteen ei vain voi ja saa olla neutraali ja kantaaottamaton. Ihmiset eivät tajua, että se että tuleeko oikeudesta tuomiota vai ei, ei pyyhi pois sitä, että se väkivalta on silti tapahtunut. Monesti käy myös niin, että vaikka raiskaaja saisi tuomion, niin siltikään asiaa ei uskota todeksi ja uhri jätetään yksin kestämään kaikki. Mielestäni tuollainen on kannanotto väkivallan puolesta. Se suorastaan kiljuu sitä, että ihmiset kannattavat väkivaltaa.

Miksi niin harvat ihmiset puolustavat uhreja? Miksi ihmiset ovat mieluummin väkivallan tekijän puolella? Miksi uhrien kärsimyksistä ei välitetä tai vähätellään? Kuulemani mukaan on helpompaa ja mukavampaa olla väkivallan tekijän puolella ja olla ajattelematta hänen tekojaan. On mukavempaa, kun ei tarvitse miettiä kaikkea sitä kamalaa. (Ja uhri joutuu sen kamalan kanssa elämään koko ajan.) Se on väärin, erittäin, erittäin väärin. Minua jaksaa aina vaan hämmästyttää ihmisten älyllinen ja moraalinen laiskuus. En kykene ymmärtämään sitä. Mitä uhrien kärsimyksistä, kunhan oma olo on mukava. Siihen voin vain sanoa, että odottakaahan kun se sattuu omalle kohdalle. Sitten te tiedätte, miltä se kaikki tuntuu! Tässä maailmassa kukaan ei ole turvassa seksuaaliselta väkivallalta ja häirinnältä. Ei kukaan.

Juuri tässä, seksuaalisen väkivallan ja häirinnän uhrien kohtelussa, näkee todella hyvin ihmisten kaksinaismoralismin. Uutisiin päätyneitä tapauksia päivitellään ja kauhistellaan ja ollaan vihaisia tekijöille ja heidät halutaan viedä navetan taakse. Kuitenkin, kun se tapaus tulee lähelle ja pitäisi tehdä jotain, niin ihmiset ovatkin hiljaa ja kääntävät selän uhrille. Tätä en tule ikinä ymmärtämään. Se on kuvottavaa, kuten ne raiskaajan teotkin. Se tuntuu pahalle, kuten ne raiskaajan teotkin. Se myös traumatisoi kuten ne raiskaajan teotkin. Miettikääpä sitä!