Minulla kesti pitkään tunnistaa viha itsessäni. Olen itse asiassa aivan täynnä vihaa. Niin täynnä, että tuntuu, että sen takia räjähtää. Sen kaiken olin tukahduttanut yli 20 vuotta. Viha tuntuu kuumana ja kylmänä sisälläni. Se tuntuu siltä, että haluaisin mennä tappamaan kaikki raiskaajani. Se tuntuu siltä, että haluaisin kiduttaa raiskaajiani. Minulla on tämän kaltaisia vihafantasioita raiskaajiani kohtaan. Silti, kaikki nämä vuodet olen vihannut vain itseäni ja kääntänyt sen vihan itseäni kohtaan vihan oikeiden kohteiden sijaan. Kun vihaa itseään, se on musertava ja pohjaton tunne. Sitä vain tekee huonoja asioita itselleen. On välinpitämätön omaa itseä kohtaan kaikin tavoin. Ei huolehdi itsestään kunnolla. Ei tykkää itsestään. Pitää itseään todella paskana ihmisenä, jota kukaan ei voi rakastaa. Sen takia kohtelee itseään entistä huonommin.
Minussa se viha näkyi niin, että en hoitanut terveyttäni kunnolla. Menin tk:hon vasta pää kainalossa. En kuunnellut itseäni ja ohitin oireeni monesti olankohautuksella. Jos todettiin jokin sairaus, en hoitanut sitä kunnolla, oli se sitten henkinen tai fyysinen. Hakeuduin tilanteisiin, joissa jouduin vaaraan jollain lailla. En syönyt kunnollista ruokaa ja herkkuja taas söin niin paljon kuin lystää. En harrastanut liikuntaa kuin ihan satunnaisesti, vaikka pidän liikunnasta. En pukeutunut niin kuin oikeasti haluaisin. Ohitin unelmani ja toiveeni ja tein jotain ihan muuta alaa ja töitä kuin halusin. Vähättelin itseäni. Toisaalta taas pidin rimaani järjettömän korkealla, jonka seurauksena en voinut edes onnistua. Soimasin itseäni asiasta kuin asiasta. En kuunnellut itseäni silloin kuin piti. Vietin aikaani sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa en halunnut olla tai joiden kanssa minun ei pitäisi olla ja jotka tekisivät minulle pahaa. Minulla oli vain muutamia terveitä ihmissuhteita.
Terapian myötä olen saanut vihastani kiinni. Olen tajunnut, että viha vähenee vain sitä ilmaisemalla. Olen tajunnut, että viha kertoo, kun minua kohdellaan huonosti. Olen tajunnut, että viha on oikeasti positiivinen tunne, eikä negatiivinen niin kuin meille on opetettu. Olen tajunnut, että tukahdutettu viha on kaikista vaarallisin viha. Olen tajunnut, että viha voi olla myös voimavara. Olen tajunnut, että kun vihaa purkaa, tulee parempi olo.
Nykyään jopa tykkään jollain lailla vihastani, enkä pelkää sitä enää. Viha on semmoista kiukkuista polttoainetta, joka potkii minua etenemään. Vihan voimalla menen eteenpäin ja saan työstettyä traumojani.
Miten vihaa sitten voisi käsitellä? Itse olen käsitellyt sitä puhumalla ja kirjoittamalla. Lisäksi vihaa voi purkaa esimerkiksi huutamalla metsässä tai vaikka huutamalla tyynyyn. Musiikin avullakin vihaa voi purkaa. Laittaa vaan musiikin isolle ja laulaa/huutaa sen mukana. Voit myös kirjoittaa kirjeen vihasi kohteelle ja lähettämisen sijaan polttaa sen. Joskus sanomalehtien repiminen voi auttaa. Tai vaikka astioiden hajottaminen autiotalossa. Vihaa voi purkaa myös kirjoittamalla tarinan siitä, kuinka vihan kohteesi joutuu kärsimään rikoksista raa'alla tavalla.
Kannattaa muistaa, että ajatukset eivät ole vaarallisia, eivätkä vahingoita ketään. Ei siis haittaa, vaikka sinulla olisi brutaalejakin vihafantasioita sinua vahingoittaneita ihmisiä kohtaan. Se taas on vaarallista, jos alat toteuttaa ajatuksiasi. Siksi vihan tunteita on hyvä purkaa. Tunteiden purkamisen avulla et jää niihin kiinni, etkä katkeroidu. Vihan tunne on täysin normaali tunne ja sellaisena sitä pitää myös kohdellakin, tunteena muiden joukossa. Kuten tulikin, viha on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Lopuksi kaksi hyvää artikkelia vihasta:
https://www.nyyti.fi/opiskelijoille/opi-elamantaitoa/tunteilla-on-viesti/opi-ilmaisemaan-vihaa-rakentavasti/
ja
https://yle.fi/uutiset/3-8535114
