keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Selviytymiskeinona lukeminen

Monella seksuaalisen väkivallan uhrilla yhtenä selviytymiskeinona on ollut jo lapsena lukeminen. Kirjaa lukiessa kun voi uppoutua toiseen todellisuuteen, maailmaan, jossa on turvassa. Kirjaa lukiessa voi paeta sitä kauheutta, jossa joutuu elämään kaiken aikaa. Kirjojen henkilöhahmot ja heidän tarinansa voivat tuoda turvallisuuden tunnetta, jota muuten ei saa ja jota ihminen kuitenkin tarvitsee. Henkilöhahmoista voi tulla myös ystäviä, joiden seuraan kaipaa.

Itse opin lukemaan 5-vuotiaana ja pidän sitä pelastuksenani. Sattuma oli siinä kohdillaan, kun satuin syntymään sukuun, jossa luetaan paljon. Sain jo lapsena kirjavinkkejä tädeiltäni (joista yksi oli kirjastotäti) ja varsinkin sen jälkeen, kun aloitin koulun 7-vuotiaana, lukeminen on ollut osa jokapäiväistä elämääni. Kirjojen maailmaan pakenin kauheaa elämääni. Uskon, että lukeminen on pitänyt minut järjissäni jo lapsena, saatikka sitten kasvun ja lisääntyvien traumojen myötä. Lukeminen on edelleen minun tärkein ja rakkain harrastukseni.

Lukemiseen liittyy myös vahvasti kirjasto. Kirjasto on minun lempipaikkani tässä maailmassa. Aivan sama, minkä kokoinen tai minkä näköinen kirjasto on tai missä se sijaitsee. Kirjaston sisään kun astuu, astuu tietynlaiseen tunnelmaan, tuoksuun ja maailmaan. Kirjastossa tuntuu aina siltä, että maailma on minulle avoin. Kirjasto ottaa aina minut syleilyynsä ja tulee hyvä ja turvallinen olo. Kirjastossa on yleensä aina rauhallista ja harvoin kukaan ihminen tulee edes lähelle, joten senkin puolesta siellä on turvassa.

Lukeminen mielletään järkiään aina hyvänä asiana. Siis muutenkin, kuin vain selviytymiskeinona. Lukemisen avulla on helppo saada tietoa ja lukemiseenhan oikeastaan perustuu melkein kaikki oppiminen kouluissa. Lukemista myös pidetään hyvänä harrastuksena. Nykyään lukemista voi onneksi harrastaa helposti myös äänikirjojen muodossa. Aiemmin äänikirjat olivat kasetteina ja cd:einä, mutta nykyään on jo erilaisia äänikirjojen suoratoistopalveluita olemassa. Niitten avulla voi uppoutua kirjojen maailmaan, jos keskittymiskyky ei anna myöten lukea kirjoja.

Ainut negatiivinen asia, minkä keksin lukemisesta, on se, että sitäkin voi tehdä liikaa ja/tai silläkin voi triggeröidä itseään. Liikaa lukeminen on sitä, että muut asiat elämässä jää taka-alalle tai tekemättä. (Tuttua minullekin.) Voi myös lukea vääränlaisia kirjoja, jotka triggeröivät. Esimerkiksi itselleni sellaisia ovat, joissa kuvataan väkivaltaa liian yksityiskohtaisesti.

Kaiken kaikkiaan lukemiseen liittyy niin monia puolia. Rakastan sitä, kun uppoan hyvään tarinaan ja samaistun henkilöhahmoihin tavalla tai toisella. Kirjat olivat ystäviäni kokiessani lapsena hirmuista yksinäisyyttä elämässäni. Lisäksi kirjat eivät ole jättäneet minua koskaan, toisin kuin niin moni ihminen.

Tärkeitä kirjaystäviä lapsena ennen kouluikää olivat Miina ja Manu, Pupu Tupuna, Otto-nalle, Pekka Töpöhäntä ja tietysti Disneyn sadut. Prinsessa Ruususen muistin silloin ulkoa sanasta sanaan! Kouluun mennessä tulivat Enid Blytonin eri kirjasarjojen tyypit, Anna- ja Runotyttökirjat, Tiina-kirjat, Tuija Lehtisen Mirkka ja Laura, Nummelan ponitallin tyypit jne. Teininä luin jo enimmäkseen aikuisten kirjoja, koska olin lukenut jo melkein kaikki lasten- ja nuortenkirjat läpi. Iältä ennen kuin täytin 25, muistan Potterit ja Twilight-sarjan, sekä hirmuiseen rakkauden kaipuuseen luin Nora Robertsin, Danielle Steelin ja vastaavien kirjoja ahmimalla. Nykyään luen enimmäkseen dekkareita, jonkin verran fantasiakirjoja sekä myös joitain tietokirjoja.

Minulle aukesi kirjojen maailma ihan uudella lailla, kun nyt kolmikymppisenä opin englannin tarpeeksi hyvin. On jotenkin hurjaa pystyä lukemaan kirjoja englanniksi! Wau! Se kirjoissa, luki ne millä kielellä tahansa, on ihanaa, että ne aina jotenkin avartavat omaa maailmaa. Kirjoista saa aina jotakin, myös niistä kesken jääneistä. Toivon, että kaikki löytävät kirjojen maailman jollain lailla, oli se sitten opus käsissä, e-kirja tai äänikirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti